torstai 21. heinäkuuta 2016

Ympäri mennään yhteen tullaan

"Historia kiertää kehää, vai oisko liikerata spiraalin muotonen, oisko suunta silloin kohti loppuu vai loputonta?"

 Elämä kiertää kehää. 
Nyt vasta tajuan, 
että vaikka kuinka yrittää päästä omasta kehästään eroon, 
se ei katoa mihinkään. 
Tämä on sinun ympyräsi, tässä ovat sinulle jaetut kortit. 
Näillä on mentävä.
 Harmittaa vain,
 miksi annan aina pienen sieluni uskoa olevansa vapaa tästä kaikesta?
 Pyörittyäni tarpeeksi kauan sokean pisteen ympärillä, 
menetän harkitsemiskykyni ja katson suoraan aurinkoon.
 Hullaannun siitä valosta. Lämmöstä. Energiasta.
 Unohdan oman ympyräni ja päätän kulkea aivan uusia ja tuntemattomia polkuja. Yllättävän kauan sillä tiellä selviää, 
kunnes maisemat alkavat näyttää pelottavan tutuilta.
 Ja lopulta huomaa palanneensa lähtöpisteeseen. 

Ei omasta ympyrästään voi päästä eroon, sitä voi vain laajentaa.
 Parasta siis olla poikkeamatta polulta, 
muuten pudotus maanpinnalle on aina vaan suurempi ja kivuliaampi. 
Täytynee siis palata pyöreiden reunojeni sisälle katsomaan muiden ihmisten onnea vierestä. 

Miksi lähtö ja maali pitää olla aina vierekkäin?

 Tärkeintä kai tässä on muistaa se,
 että vaikka elämä kiertääkin kehää ja palauttaa aina samaan lähtöpisteeseen, ihminen kuitenkin kasvaa jokaisella kierroksella lisää. 
Minulla on nyt uusia kokemuksia, 
ja uusia vahvuuksi käsitellä tätä pientä mustaa suttuista lähtöpistettäni. 
Kaikesta selviää, vaikka pohjalle putoaminen sattuu kerta kerralla enemmän.
 Se sattuu enemmän, 
mutta toisaalta se kertoo siitä että muutosta on ehtinyt tapahtua. 
Jos huonot asiat eivät tunnu miltään, ei voi myöskään kasvaa ihmisenä. 
Koska ihminen on suurimmaksi osaksi tunnetta,
 fyysinen ulkonäkömme on vain pienen pieni kuori kaiken ihmeellisen ympärillä. 

Mutta kaikki rakkaat lukijani, 
jotka pyöritte myös harmaan sumun syövereissä, ette ole yksin. 
Sen jos muistatte, pötkitte jo pitkälle ♡

-Millikeiju