sunnuntai 28. elokuuta 2016

Lauluni tuuleksi muuttuu

Nopeimmat jo huomasivatkin,
että poistin melkein kaikki blogitekstini.
Mietin, että miten selittäisin tämän teille,
kun en oikein itsekään osaa ymmärtää suhdettani tähän blogiin.

Tämä on ollut mulle yks elämäni isoimmista asioista.
Tukiverkosto, henkireikä, piilopaikka, turvapaikka,
koti.

En voi ikinä käsittää miten ihania ihmisiä
 siellä ruutujen toisella puolella on tullut vastaan muutaman vuoden aikana. 
Olette olleet mun perhe ja ystävät silloin,
kun vaikeimpina aikoina eksytin itseni pois läheisteni luota.
Olette antaneet mulle enemmän kuin ikinä osasin pyytää.
Ja toivottavasti mäkin olen antanut teille jotain.


Nyt on kuitenkin tullut aika päästä eteenpäin.
Olen jo reilun vuoden ajan roikkunut täällä blogin puolella hentoisella otteella.
Tästä luopuminen on kyynelten arvoinen asia,
ja kauan olenkin tätä luopumista alustanut.
Mutta nyt olen valmis.

Tänne liittyy niin paljon muistoja,
ja suuri osa niistä on sellaisilta ajoilta,
joita en enää halua elämääni uudelleen.
Päästäkseni eteenpäin,
on minun luovuttava aikaisemmasta roolistani.
Vaikka se tekeekin kipeää ja luopuminen on helvetin vaikeaa,
taidan silti pitää nykyisestä Millikeijusta enemmän.

Joten kiitos ja kumarrus kaikille.
Palautan vanhoja tekstejäni tänne,
kun olen vähän valikoinut surkeimpia päivityksiä pois joukosta..

Plus.
Minun on poistettava blogi siitäkin syystä,
että nimelläni löytää tänne kuka tahansa.
Ja koska työskentelen myös jatkossa Millikeijun nimellä,
en halua sekoittaa työtäni tähän maailmaan.

Jotenka.
Olkoon tämä pieni salaisuutemme.
Te jotka olette olleet alusta asti mukana,
tiedätte edelleen mitkä ovat minun taustani.
Mutta uudet ihmiset,
saavat toistaiseksi olla autuaan tietämättömiä huonoimmista hetkistäni.

Palataan.
Rakkautta <3