sunnuntai 28. elokuuta 2016

Lauluni tuuleksi muuttuu

Nopeimmat jo huomasivatkin,
että poistin melkein kaikki blogitekstini.
Mietin, että miten selittäisin tämän teille,
kun en oikein itsekään osaa ymmärtää suhdettani tähän blogiin.

Tämä on ollut mulle yks elämäni isoimmista asioista.
Tukiverkosto, henkireikä, piilopaikka, turvapaikka,
koti.

En voi ikinä käsittää miten ihania ihmisiä
 siellä ruutujen toisella puolella on tullut vastaan muutaman vuoden aikana. 
Olette olleet mun perhe ja ystävät silloin,
kun vaikeimpina aikoina eksytin itseni pois läheisteni luota.
Olette antaneet mulle enemmän kuin ikinä osasin pyytää.
Ja toivottavasti mäkin olen antanut teille jotain.


Nyt on kuitenkin tullut aika päästä eteenpäin.
Olen jo reilun vuoden ajan roikkunut täällä blogin puolella hentoisella otteella.
Tästä luopuminen on kyynelten arvoinen asia,
ja kauan olenkin tätä luopumista alustanut.
Mutta nyt olen valmis.

Tänne liittyy niin paljon muistoja,
ja suuri osa niistä on sellaisilta ajoilta,
joita en enää halua elämääni uudelleen.
Päästäkseni eteenpäin,
on minun luovuttava aikaisemmasta roolistani.
Vaikka se tekeekin kipeää ja luopuminen on helvetin vaikeaa,
taidan silti pitää nykyisestä Millikeijusta enemmän.

Joten kiitos ja kumarrus kaikille.
Palautan vanhoja tekstejäni tänne,
kun olen vähän valikoinut surkeimpia päivityksiä pois joukosta..

Plus.
Minun on poistettava blogi siitäkin syystä,
että nimelläni löytää tänne kuka tahansa.
Ja koska työskentelen myös jatkossa Millikeijun nimellä,
en halua sekoittaa työtäni tähän maailmaan.

Jotenka.
Olkoon tämä pieni salaisuutemme.
Te jotka olette olleet alusta asti mukana,
tiedätte edelleen mitkä ovat minun taustani.
Mutta uudet ihmiset,
saavat toistaiseksi olla autuaan tietämättömiä huonoimmista hetkistäni.

Palataan.
Rakkautta <3

9 kommenttia:

  1. Tulipa jotenkin haikea olo ja vähän harmittaa että lopetat, koska kirjoitat niin ihanasti! Oon muistaakseni seurannut tätä blogia ihan sieltä alusta saakka, silloin kun itsekin aloitin bloggaamisen. Tosin sen ekan blogini lopetin jo 3 vuotta sitten ja salaisenkin lopettamisesta on melkein vuosi. Haikea olo tuli myös siksi, kun muistin miten hukassa me molemmat olimme silloin vuosia sitten ja miten paljon toivoimme kuolemaa, mutta silti me ollaan vielä täällä.

    Kaikkea hyvää sinulle elämääsi, olet upea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä valokuvaus vie suurimman osan ajastani, joten kirjoittaminen valitettavasti jää vähemmälle.. Mutta toisinaan edelleen kirjoittelen novelleja ja mietteitä, lupaan päivittää niitä tänne jos jonnekin!!
      Ja mä Tiedän, mullakin on haikee olo.. Jotenkin vaikeeta laskea irti menneestä ajasta, vaikka suurin osa onkin ollut täyttä paskaa ni silti niiltä ajoilta on paljon kauniita ja hienoja ja herkkiä muistoja. Mutta jotta ne pysyisivät muistoina eivätkä tunkisi takaisin arkeen mukaan, on edettävä elämässään. Huomattu nimittäin on, että tipahtaminen pohjalle ei vaadi paljoa.

      Mutta Joo. Ihanaa että Me ollaan edelleen olemassa <3 meijän ei tarvitse kadota toistemme tietoisuudesta onneks eihän?! Nyt Ku Tiedän Sun instagraminki 8)

      Poista
  2. Hyvä milli :) tätä me lukijat on toivottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että kannustatte mua ja ootte näinkin pitkään jaksanut mun tukena olla, kiitos <3

      Poista
  3. Oon seurannut sun blogia alusta asti ja voin sanoa että oon erittäin onnellinen sun puolesta. Toivottavasti sä nyt voit päästää vanhasta irti ja keskittyä tulevaan. En osaa sanoa oikein mitään muuta, kun että oon oikeesti ylpeä. Mä toivotan sulle hyvää jatkoa, sä ansaitset sen tän kaiken jälkeen. Mulle käy hyvin että pidetään tää salaisuutena. Lähetän sulle virtuaalihaleja, pus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos apua ihanaa kiitos :'3 haleja sinne!!

      Poista
  4. <3 onnex tää oli olemas, onnex sä oot

    VastaaPoista
  5. Ihana kuulla et asiat menee parempaan suuntaan! Täällä me ollaan jos tarvitaan, nyt vaan keskityt tulevaisuuteen ja koitat jättää synkkyyden menneisyyteen. Vaikka sä kuinka oletkin ollut varma ettet selviä niin ole ylpeä, sillä selviäthän sä! Jätetään tää salaisuus tänne,nyt nauttimaan elämästä <3! Itsekin sun blogiasi jonkun 3 vuotta varmaan ainakin seuranneena ja välillä kommentoineena on ilo lukea tämä päivitys

    VastaaPoista

Jokainen sana merkkaa, joten kiitos jos uhraat ajatuksiasi minuun♥
luen myös kommentit ennen julkaisemista :)